Uunituore FI MVA!

Aamulla pakattiin autoon koira, tavarat ja runsaasti lisävaatteita, koska päivästä oli luvattu sateinen ja kehä oli merkitty ulkona olevaksi. Auton nokka osoitti Vekaranjärveä, jonne oli noin tunnin matka. Paikanpäälle saavuttuamme vähän jälkeen kymmenen aikoihin, ulkona ei näkynyt ainuttakaan lappalaista, sillä kehä olikin siirretty sisälle.
   Saimme odotella vuoroamme jonkun tovin. Taiga oli ilmoitettu ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan, ja yksilöarvostelusta pärähti erinomainen sekä tuomari siirsi meidät 11:sta avoimen luokan nartusta ensimmäisiksi SA:n kera. Olin ihan fiiliksissä jo tässä vaiheessa, jännitin aivan mahdottomasti ja varmaan heiluin kuin heinämies hihnan toisessa päässä.

 Taiga vaikutti koko ajan tosi vaisulta, ja yritti väistellä hallin maassa olevia ritilöitä. Parasnarttu kehään pääsyä oli odoteltava kauan ja olin aika varma, että meidät kätellään ulos heti alkuun. Eipä niin käynyt, sillä tuomari osoitti meille ensimmäistä paikkaa. Voi sitä riemun määrää, en ollut pysyä sukissani. Tiesin, että ihanan parhaan ystäväni lisäksi minulla oli vieressäni uunituore Suomen muotovalio. Lopuksi ROP oli hieno Tilkkuturkin Bumba ja Taiga VSP.  Eihän tätä voi uskoa todeksi, taisi tulla omistajalle pari tippaakin linssiin. Ihan mahtavaa! Annille suuri kiitos seurasta, avusta ja kuvaamisesta.

Arvostelu:  Keskikokoinen parkinruskea narttu, jolla hyvät mittasuhteet, erinomainen rakenne, tasapainoinen kehäkäytös, hyvä pää ja miellyttävä ilme, raajat kauniisti rungon kulmissa, turkki tänään kunnossa, vahvat käpälät, huippu esiintyjä!  AVO ERI1 SA PN1 VSP SERT ja FI MVA

Pennun tuoksua

Isälleni saapui eilen ehkä maailman valloittavin suomenajokoiran pentu nimeltään Wildwilly's Jippo tutuille Pate. Poika on yllättävän reipas tapaus eikä sen puuhia ja seikkailuja voi katsella hymyilemättä. Taigakin pääsi tänään tutustumaan uuteen tuttavuuteen. Neiti yritti kovasti saada toista leikkiin mukaan mutta pentu oli aluksi vähän kauhistuneen näköinen eikä ihme jos kyse on Taigasta.

Parin tunnin remuamisen jälkeen koirat olivat kuitenkin jo kuin paita ja peppu. Kyllä pennulle uni maistui kaiken temuamisen jälkeen.  Luulempa, ettei Taigalla ole kohta häntäkarvoja nimittäin niin uskaliaasti tuo pieni niitä jo nyki.  

 Patesta ja sen kehityksestä tulen päivittelemään kuvia tänne blogiin silloin tällöin.

Hämeenlinna KR

Omistaja on onnen kukkuloilla ja ihmeissään! Oltiin Taigan kanssa Hämeenlinnan Tuuloksessa näyttelyissä tuloksena NUO ERI1 SA PN2 SERT. Taiga käyttäytyi vähän laiskasti, kun yleensä se on semmone vauhtiveikko sain melkein vetää koiraa perässäni. Märkä nurmikko oli aluksi niin ällöttävä mutta koiran mieli reipastui kuullessaan pari vinkupallon äännähdystä ;)

Arvostelu kuului näin: tumma parkki, keskikokoinen, oikeat nartun mittasuhteet, kaunis pää, hyvät korvat, hyvä runko ja raajat, hyvä häntä ja turkki, kevyt tehokas liike, luonne oikea.

Näyttelyn jälkeen mentiin vielä Vierumäen kautta kotiin. Taiga pääsi siis päivän päätteeksi uimaan, mikä olikin neidin mielestä ehkä ihanin asia koko reissussa. Isot kiitokset vielä Annille kuvaamisesta ja avusta. Ei turha reissu ei.

shelttipoikien kanssa puuhastelua

Tänään oltiin pitkästä aikaa Niinan ja koirapoikien kanssa ulkoilemassa. Jee iihanaa sääkin salli meitä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta! Hyvien kuvien lisäksi olihan meillä myös mukavaa rupatellessa kuulumisia.

Reilu tunti saatiin kuluttua aikaa pellolla, jonka jälkeen mentiin vielä käväisemään Niinalla. Kotiin lähdettyäni huomasin Taigan hieman ontuvan koirasta katsottuna vasenta etujalkaa. Tunnustelin kinttua eikä se ollut mitenkään kosketusarka ja onneksemme kotiin oli melko lyhyt matka. Kotona vielä koiraa tutkiessani huomasin anturoiden olevan hieman punertavat ja kuluneet argh korppuhanget ovat nyt petollisia. Mutta kuitenkin touhun täyteinen viikko takana ja huomenna olisi tarkotus vain levätä jos sellainen meiltä onnistuu.