Tyyntä myrskyn jälkeen

Pitkäksi meni tämä vuoden ensimmäinen postaus, mutta ei se mitään. Koirarintamalle kuuluu hyvää, ja vihdoin jaksaa rustata tämmöistä normaalimpaa kirjoitusta. Olihan tuo syksy ja alkutalvi aika tummaa ja myrskyistä aikaa.
    Taigan pennut ovat käyneet tammikuun aikana hieman kehäilemässä, onnea omistajille hienoista tuloksista:

Lahti, pentunäyttely 17.1.16
Taikaharjun Tirrikka "Martta" PEN2 KP

Kuopion jalostuspäivät 31.1.16
Taikaharjun Tirrikka "Martta" PEN2 KP
Taikaharjun Touho "Ruka" PEN1 KP ja VSP-pentu 

Jos joku ihmettelee, että mikä ihmeen Taikaharjun, niin joulun alla haaveeni kennelnimestä toteutui ja hyväksyttiin. Ollaan nyt siis virallisesti Taikaharjulaisia.

Tammikuussa treffailtiin Tinjaa ja Marttaa. Kovien pakkasten takia meidän päivän mätsärihaaveet meni puihin, mutta äippä ja lapsi pääsi temmeltämään hetkeksi montuille.  Martasta oli kasvanut oikein sievä ja reipas lapinkoiranalku.
    Lahden pentunäyttelyissä kävin pyörähtämässä, ja voin sanoa, että se ei todellakaan ollut pentukuumeiselle oikea paikka... mutta oli kiva nähdä tuttuja ihmisia ja  Martta esiintyi todella malliikkaasti.

 Tottelevaisuus rintamalla opettelussa on ollut kapulan pito, joka on paljastunut melko haastelliseksi tehtäväksi. Taigalle on helppoa ja nopeaa opettaa asioita, mutta jos kyseessä on jonkun esineen suussa pitäminen niin se on neidin mielestä ällöttävää. Nyt kuitenkin ongelma on ratkeamassa, sillä ollaan otettu "kapulaksi" puruluut ja kävyt. Niin omituiselta kuin se kuulostaa, Taiga on alkanut hoksaamaan käpyjen avulla, että kapulan pitäminen voi olla myös kivaa.
     Taigan turkki on alkanut pikkuhiljaa palautumaan ja uusi tukka onkin vaihteesti melko tumma. Ollaan laiskoteltu ja vietetty perusarkea. Tälle kuulle on nyt suunnitelmissa muutamat mätsärit ja maaliskuulle Lappalaiskoirien erkkari Kotkassa ja mahdollisesti myös Lahti KV.

Hypätään ajassa taaksepäin

Taigan vanhoja kuvia katsellessani mulle tuli viimein motivaatiota kirjoittaa rankan syksyn jälkeen. En voi kuvitella, että siitä on tosiaan jo 4 vuotta kun tuo pieni ruskea karhunpoikanen tuli ilahduttamaan mun elämää.

   Taiga on ollut parasta ikinä enkä olisi koskaan koiraa hankkiessani uskonut, että siitä voi tulla mulle niin tärkeä. Taigan kanssa on koettu niin paljon palkitsevia hetkiä ja saatu uusia ihania ihmisiä meidän elämään. Taiga tietää sanomattakin, mitä mä ajattelen ja moni onkin sanonut, että vaikka se on tuommoinen jokaisen kaveri niin ei sitä voi kuvitella kenenkään muun koirana.

    Taiga on koira, johon luotan sataprosenttisesti missä ja milloin vaan. Taiga pitää huolen, että mä en eksy sen silmistä missään vaiheessa. Sitä ei pahemmin tarvitse kahta kertaa rapsutuksille kutsua eikä se ryntäile suinpäin minkään liikkuvan perään. Voin hyvillä mielin sanoa, että mun ja Taigan välisen luottamuksen eteen on myös tehty paljon töitä ja tuo koira on opettanut mulle todella paljon. Meidän välille on syntynyt ihan erityinen suhde enkä osaa kuvitella, että saan tuollaista suhdetta enään kenenkään koiran kanssa.

Joskus pyörii ajatus toisesta lapinkoirasta, mutta toisaalta on ollut hyvä, että siitä ei ole tullut sen suurempaa ajatusta. Ainakin vielä minä ja Taiga saadaan viettää ihan kahdenkeskistä aikaa ja nauttia siitä. Tällä hetkellä voisin kuvitella ottavani toisen lapinkoira vasta Taigan vanhuuden päivillä. Toivottavasti Taiga saakin elää pitkään, että saadaan viettää vielä monen monta ihanaa vuotta yhdessä. Taiga elämäni koira♥

Nova 3.8.15-16.11.15

Ikävä aloittaa pentu uutiset uusissa kodeissaan näin, elämä on joskus vaan niin epäreilua. Taigan pentueeseen ensimmäisenä syntynyt pikkuruinen Nova jouduttiin lopettamaan viime viikon maanantaina. Nova alkoi oireilemaan satunnaisilla ontumisilla ja liikkui takaa todella ahtaasti. Eläilääkärissä pikkuisella todettiin polvissa kehityshäiriö 4. asteen patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno. Polvet olisivat vaatineet useat leikkaishoidot, joista toipuminen oli kuitenkin epävarmaa, jonka vuoksi Nova päätettiin päästää kivuistaan koirientaivaaseen. Kipeää tekee ja äärettömän surullinen tilanteesta. Kiitokset Elinalle, joka oli Novalle paras mahdollinen oma ihminen, aika jäi aivan liian lyhyeksi.

Lepää rauhassa pikkuinen enkeli♥

Taikaharjun Tuittu "Nova" 3.8.15-16.11.15